keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Neljä viikkoa kulunut leikkauksesta

Neljässä viikossa on kerennyt tapahtua monenlaista. Yllättävää on ollut kuitenkin, että kivut ovat jatkuneet näinkin pitkään.

Kolmannella viikolla olen jo pystynyt vähentämään kipulääkitystä. Näin neljännellä viikolla edelleen autossa istuminen töyssyisellä tiellä ei ole mikään nautinto. Vasemmassa kyljessä tuntuu hieman kireyttä käsiä ylös nostaessa. Rinnoissa tuntuu arkuutta, välillä sähköiskun tyyppistä kipuilua, kuuluu kuulema asiaan "hermot etsii toisiaan" sanotaan. Ensimmäisinä päivinä kumartuminen tuotti sen verran kipua, että jopa kenkien laitossa ja pukemisessa tarvitsi apua.

Toki muistettava, että jokainen kokee kivun eritavalla. Kaikki eivät tarvitse kipulääkitystä kuin ensimmäisinä päivinä ja saattavat autoakin ajaa jo seuraavana päivänä. Kaikki on niin yksilöllistä.

Ennen ompeleiden poistoa hiustenpesu ratkaistiin sillä, että kävin kampaamossa hiustenpesulla. Luksusta arkeen :D ja pääsin juttelemaan muidenkin kanssa. Kuinka ollakaan tämä parturi-kampaaja oli itsekin käynyt läpi saman toimenpiteen.

Facebookissa on ryhmä; Rintojen pienennysleikkaus-reductioplastia. Ryhmä on suljettu, mutta jos olet aiheesta kiinnostunut, niin voin suositella liittymään. Ryhmään kuuluu naisia, jotka haaveilevat leikkaukseen menosta, mutta eivät jostain syystä ole vielä asian kanssa edenneet siihen pisteeseen että olisivat vielä lääkärin arviossa käyneet.
On niitä jotka ovat jonossa leikkaukseen ja niitä jotka ovat jo toimenpiteessä olleet. Itse olen saanut neuvoja muilta ja koen ne itselleni tärkeäksi. Ryhmässä tulee hyvin ilmi kuinka erilaisia käytäntöjä on ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen eri kaupungeissa.
BMI rajat eivät myöskään ole samanlaiset kaikissa kaupungeissa.

Fiiliksiä

Heti leikkauksen jälkeenhän sitä oli suorastaan hurmiossa uusista rinnoista.
Eihän ne nyt kauniit olleet, kun oli mustelmaa, arpea, ompeleita ym.











Mutta se fiilis, kun ne "tönötti" pystyssä, eikä valunut pitkin vatsanahkaa :).
Ns "kynätestissä" ennen rintojen alla pysyi kokonainen penaali, eipä pysy enään :).
No tästä hurmiosta kun selvittiin, alkoi arki....

Monta kuukautta kun tätä toimenpidettä oli odottanut, tuli fiilis; että mitäs nyt??
Fiilikset oli suorastaan aika-ajoin latteat, mikään ei tuntunut miltään.
Sitä oli hieman hämillään fiiliksistään, mutta onneksi samoja tuntemuksia on muillakin saman toimenpiteen käyneillä.

Sitä tulee punnittua naisellisuuttaan, koska välillä tuntui että olen pelkkää uutta rintaa, kipua, haavoja, haavojen hoitoa, tukiliiviä. Mutta tässä kohtaa täytyy muistaa, että oon  terve, saanut pitää molemmat rinnat ja toipunut hyvin toimenpiteestä.
Aina asiat ei mene niin, että niihin pystyisi itse vaikuttamaan.

Liivit
Useammasta sairaalasta saa ensimmäiset tukiliivit mukaan, tässäkin on eri käytäntöjä.

Ensimmäinen ongelma ilmeni siinä, että jo seuraavana päivänä liivien käytöstä, liivit olivat likaiset.
Ihosta irtosi Betadinea ja haavoista oli tihuuttanut verta. Kotona oli yhdet urheiluliivit, mutta koin että ne eivät olleet hyvän tuntuiset.

Sairaalasta sain Lymed merkkiset tukiliivit mukaan, eli ei muutakuin etsimään, mistä saisi toiset samankaltaiset liivit.



Ongelmana oli myöskin se, että turvotuksen ja kropan mallin vuoksi rintojen alla oleva kangas meni rullalle, kun liivit oli hetken olleet päällä. Tämä aiheutti aikamoista kipua kylkien alueelle ja rintojen alla oleviin haavoihin, olo oli ajoittain jopa tuskastuttava.
Itse kokeilin liivin reunan teippaamista ihoon, ei toiminut pidemmän päälle.
Iho alkoi punoittamaan ja kirvelemään. Ainoa mikä tuntui toimivan, terveysside ihon ja liivin väliin. Ei hangannut ihoa ja iho pääsi parantumaan teipin hiertymistä.

Lymed mallissa on toinenkin pidempi malli.







Ainoa paikka mistä näitä liivejä saa Turun alueella, on Respecta Oy.
Sieltäkään liivejä ei saanut heti mukaan, vaan reilu viikko meni siihen, että ne liivit tulivat Tampereelta Turkuun. Ja niinkuin arvata saattaa, kun nämä liivit sitten pitkällisen odotuksen jälkeen saapuivat, oli ne väärän kokoiset...
Itse en ollut mukana näitä liivejä hakemassa, miehelläni oli sen verran "hitsannut kiinni", että oikean kokoiset liivit saapuivat postitse kotiin jo seuraavana päivänä...
Aika jännä tilanne, kun ensin kestää tulla reilu viikon ja nyt ne tulikin jo seuraavana päivänä....

Nyt siis kokeilemaan tätä pidempää mallia, tilanne aivan sama, kangas kääntyy taas rintojen alta rullalle. Paitsi silloin jos seisot, etkä kumartele.
No ei muutakuin terveyssiteet taas käyttöön :).

Olo kuitenkin oli aika tuskastuttava kun liivin reuna painoi niin kovin.
Tutkin asiaa ja moni suositteli
Isavela liivejä, liivit oli myös huomattavasti edullisemmatkin. Netin kautta tilaus ja liivit oli kotona neljän päivän kuluttua. Liivejä pystyy säätämään ympärysmitasta ja olkapäiltä hakasin. Liivit ovat miellyttävät päällä.





On siis hyvä olla useammat liivit, että niitä pystyy vaihtelemaan. Olen lukenut kokemuksia näistä liivimerkeistä ja pääsääntöisesti ne ovat olleet hyviä. Löytyy myös samankaltaisia kokemuksia kuin itsellä :). Kun turvotus laskee, liivit myös istuu paremmin, eikä tarvita omia virityksiä.

Nyt alkaa olemaan toipuminen ja haavojen paraneminen siinä vaiheessa, että voisi jo kokeilla muitakin liivejä. Suositushan on, että tukiliivejä tai tukevia urheiluliivejä pidetään yötä päivää ensimmäiset neljä viikkoa.

Toki moni jatkaa liivien käyttöä öisin vielä tämänkin jälkeen. Uskon itsekin jatkavan vielä jonkin aikaa.

Rinnat ovat sen verran arat kuitenkin vielä, että kaarituelliset liivit tuntuivat aika ikäviltä, pakko oli kuitenkin kokeilla.


Omasta mielestä näyttää hyvältä, mutta vielä ei ole muiden liivien aika. Tukiliivit ovat todellakin napakat ja ajavat asiansa, paitsi ulkonäöllään.

Olen sitä mieltä, että jos olet lähdössä esim ulos ja pukeudut muuhunkin kuin niihin virttyneisiin kotiverkkareihin, niin kyllä se pukeutuminen lähtee alusvaatteista.
Vaateliikkeissä olenkin jo käynyt hypistelemässä rintaliivejä, mutta "shoppailukunto" ei ole vielä ihan huipussaan :).

Haavanhoito





Olen ollut hyvin tyytyväinen leikkaushaavojen paranemiseen.
Ainoastaan pariin kohtaan, hyvin pienelle alueelle (rinnan alla ns risteyskohta), laitoin muutaman päivän ajan Betadinea ja Sorbactia haavan päälle.



Risteyskohdasta oli hyvin pientä eritystä. Rinnan alla on sulavat ompeleet, ainoastaan yhdestä kohdasta olen joutunut itse nyppäisemään ompeleen pois.
Kolmannen viikon jälkeen leikkauksesta aloin käyttämään haavoihin Bepanthen Anti-Scar arpigeeliä. Geeliä laitetaan aamuin illoin.
Alotin tämän geelin käytön, koska ihoni ärtyi teipeistä.
Geeliä ei saa käyttää rikkinäiselle iholle. Pallo osaa saa käyttää vasta neljännen viikon jälkeen. Toiset suosivat myös Bio-oil öljyä.
Öljyssä on voimakas tuoksu, jonka vuoksi ei sovi kaikille.
Kuivalle iholle olen laittanut ihan perusvoidetta.
Kun olen tällaiseen toimenpiteeseen päässyt, pyrin hoitamaan arvetkin mahdollisimman täydelliseksi.





Vertailukuvat ennen leikkausta ja tänään.


keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Leikkauspäivä

Vihdoinkin leikkauspäivä! Kyllä tätä on odotettu ja paljon on duunia tehty, että tähän on päästy.

Aamu sarastaa, sairaalassa tulee olla klo:7.15 paikalla ja tietty ravinnotta edellisestä illasta lähtien. Kävellessä sairaalaa kohti vatsa kurisee nälkäänsä, en tiedä miksi, ikinä muutenkaan tähän aikaan vielä syö aamupalaa.

Aika pian ilmottautumisen jälkeen tulee hoitaja hakemaan ja antaa "tyylikkäät" sairaalanvaatteet vaihdettavaksi. Pakko ottaa se pukuhuoneselfie, "mä ja avopaita", nyt kuvattuna vaan etupuolelta :D.
Pienen nesteen kera saan esilääkkeet, niistä tuli kyllä ihan letkeä fiilis.
Oleskeluhuoneessa istuskeli muitakin, jokainen odotti vuoroaan ensin  lääkärin haastatteluun ja sitten leikkaussaliin. Osa siirtyy osastoille ja osa potilaista niinkuin itsekin siirryn leikkaussalista päiväkirurgiseen yksikköön.

Hetken karman kylmä viima osuu kohdalleni, kuulen lääkäreiden ja hoitajien keskustelevan plastiikkakirurgin sairastuneen...eihän tää nyt voi olla totta!!
No näistä-itku-potku-raivareista (en oikeasti heittäytynyt lattialle) selvittyäni kuitenkin kuulen sijaisen saapuneen. Hoitaja vielä korostaa, että ko plastiikkakirurgi on erikoistunut rintojenpienennyksiin. Tekee niitä myös Terveystalossa ja Pulssissa Turussa.

Pian plastiikkakirurgi jo kääntelee rintojani eri suuntiin ja merkkailee tussilla omia merkintöjään. Rintakehä muistuttaa lähinnä kaksi vuotiaan näkemystä uudesta taajama-alueen liikennejärjestelyistä liikenneympyröineen.
Plastiikkakirurgi kysyy myös omaa mielipidettä, minkälaiset rinnat haluaisin?
Hieman nolona näytin rintaa nostaen, että tällaset mitkä oli joskus yläaste iässä. Hieman epäröin, että voiko nykyisistä rinnoista moisia rakentaa...

Plastiikkakirurgi kertoi vielä tulevasta toimenpiteestä ja riskeistä mitä voi leikkauksen jälkeen tulla. Itselleni tuli yllätyksenä, että jos nänni aluetta joudutaan paljon siirtämään ja verenkierto on huono, voi nännin alue mennä kuolioon/nekroosiin. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista.  Näitäkin toki sitten korjaillaan jälkikäteen. No ei tässä vaiheessa aleta leikkausta perumaan, vaan uskotaan että kaikki menee hyvin. Rintojen pienennys tullaan tekemään ns. ankkurimallilla.
Leikkaussalista en muista muutakuin anestesialääkärin haastattelun (henkilötiedot, allergiat, paino, onko aiemmin nukutettu jne). Uni tuli hyvin pian....

Heräämössä muistan höpötelleeni hoitajan kanssa Crossfitista ja valitelleeni nälkääni...ihme kun siirrettiin niin pian seurantaan tällanen nälkäkurki :D.
Varovasti kurkkasin myös peiton alle, mutta niin hyvin oli rintavarustus pakattu, ettei siitä saanut selvää operoitujen rintojen kokoa.




Hoitaja selitti hyvin tarkkaan haavojen hoito-ohjeet kotona, huomenna dreenien poisto, kuinka dreenit toimii jne. Koska ompeleet poistetaan, liivien käyttö ym. Liivit sain osastolta. Olin ostanut etukäteen urheiluliivit, mutta kovin hankala oli arvioida ennen toimenpidettä minkäkokoiset liivit hankkii.

Ennen kotiutusta myös leikannut plastiikkakirurgi kävi vielä tarkistamassa voinnin. Tällä välin mieheni oli varannut ajan dreenien poistoon omalta terveysasemalta huomiseksi. Ajanvaraus meillä päin ei ole tehty helpoksi....

Kipulääkityksestä johtuen vointi oli ihan siedettävä, kasvojen väri ei kyllä tosin erottunut valkoisesta seinästä. Kun kaikki tarpeelliset asiat oli kunnossa sain kotiutua. Edellytyksenä kotiutukselle on että joku täysi-ikäinen on seurana seuraavan yön. Automatka kotiin ei ollut mikään nautinto, pienikin tärinä tuntui rinnoissa kivuliaalta.

Kotona

Kotiin sain kipulääkkeeksi Ardinex kipulääkettä. Nyt ensimmäiseksi yöksi Oxynormia.
Miehestä oli korvaamaton apu. Pukeminen ja riisuminen dreenien kanssa olisi yksin hieman hankalaa. Kipu, lääkkeistä hieman tokkurainen olo ei ainakaan auttanut asiaa.
Heti alkuun piti muistuttaa itseään oikaisemaan selkänsä. Tuntuu, että vuosia olin kulkenut etukumarassa ja ryhti sen mukainen. Ensimmäinen ilta meni vähän sumussa ja yökin tuli nukuttua hieman huonosti.

Oxynormista johtuen, illalla oli hetken suorastaan hulvattoman hauskaa. Yö kuitenkin kyljellään nukkuvalle oli aikamoista tuskaa. Nyt piti opetella nukkumaan selällään ja dreenitkin häiritsi. Vessahätäkin keskeytti sekä omat, että miehen unet. Yksin ei uskaltanut lähteä seikkailemaan vessaan dreenien kanssa.



Käynti terveysasemalla

Kipulääkitystä kannattaa ottaa ennen dreenien poistoa. Toimenpiteenä aika ilkeän tuntuinen, tuo poisto. Itselläni vasemman puoleinen dreenin letku oli syvemmällä kuin oikean puoleinen. Hoitaja kertoo kuinka tulee hengitellä kun dreenit poistetaan. Oikea hengitystekniikka ehkä helpottaa kipua poiston yhteydessä.

Samalla sidoksia rinnoista kevennettiin. Ensimmäistä kertaa näin itsekin "uudet" rinnat.
Ei voi olla kuin tyytyväinen, ne oli juuri sellaiset kuin olin toivonut. Erittäin taitavaa osaamista plastiikkakirurgilta. Hoitajakin kehui rintoja.



Sitten oli se jännittävin osio, rintaliivit pitäisi saada puettua. Ne liivit näytti niin pieniltä, olin varma ettei ne ikinä tulisi sopimaan (75-79 C).

Mutta hoitajan avustuksella saatiin liivit puettua. Nyt oli hyvin napakka olo. Näin alkuvaiheessa, huppari vetoketjulla tai edestä napitettava paita on oiva vaihtoehto, helpottaa pukemista.
Viikko dreenien poistosta oli ompeleiden poisto areolan (nännipihan) alueelta. Itselläni siis tätä nännipihaa nostettiin 22cm.

Tilanne ennen/jälkeen, viikko toimenpiteestä:



Puolessatoista vuodessa ennen leikkausta painoa lähti 25kg, rinnanympärys pieneni 20cm, mutta rinnat vaan litistyi ja valui alaspäin :)

Kuvastaa hyvin tilannetta, mikä se oli ennen toimenpidettä. Rintojen alla on sulavat ompeleet. Haavat olivat hyvin menneet kiinni. Tämän jälkeen haavojen hoito kotona. Jos ongelmaa, kannattaa herkästi olla yhteydessä omalle terveysasemalle ja varata aika hoitajalle.




Puoli vuotta ennen leikkausta

Mistä tulee tämä puoli vuotta? Toimenpiteenä rintojen pienennysleikkaukset eivät ole kiireellisiä, joten joutaa odottelemaan :). Aika tuntuu ensi alkuun hyvin pitkältä, mutta yllättävän nopeasti aika kuitenkin meni. Se paino minkä olet ilmoittanut lääkärin tarkastuksessa täytyy pystyä pitämään...
Sehän toi itselleni aikamoista stressiä, koska kuulun niihin ihmisiin jotka lihovat pelkästä pizzan katsomisesta jo useamman kilon.

Puoli vuotta meni "kikkaillessa" ruokavalion ja treenien kanssa.
Uusia urheiluliivejä tuli hankittua, koska tuntui että ne menettivät napakkuutensa hyvin pian. Oma ongelmani oli myös nuo kaarituet, mitkä puski jokaisista liiveistä ulos. Ohessa kuva yksistä tuunatuista liiveistä (urheiluteippiä ja "jesaria") niillä saatiin taas toimivat liivit muutamaksi kerraksi eteenpäin.



Juoksulenkit alkoivat maistua kunnon kohoamisen ja painonpudotuksen myötä. Kipu rinnoissa juoksulenkin jälkeen oli hirvittävä. Huomasin jossain vaiheessa, että pidin arkena ja sunnuntaina mieluummin urheiluliivejä, kuin kevyitä pitsiliivejä...niitäkin toki löytyi.

Ennen painonpudotusta rintaliivien koko oli 95D, jossain vaiheessa olin siinä tilanteessa, että rinnat "holahti" liiveistä, koska rinnanympärys oli jo liian reilu. Päätin mennä ihan alusvaateliikkeeseen ja kerroin ongelmastani. Ystävällinen myyjä mittasi ympärysmitan ja auttoi valitsemaan hyvin istuvat liivit. Liivimalllista riippuen kokoerot oli huomattavia. Olin pyörtyä kun liivit mihin päädyin, oli kokoa 75H! No, kuulema kun ympärysmitta pienenee, niin kuppikoko kasvaa...
Olin pitkään haaveillut hyvin istuvasta paitapuserosta, mutta aina napitus jää irvistämään rintojen välistä...no ehkä jonain päivänä sopiva löytyy :).

Pari viikkoa ennen leikkausta...

Nyt ollaan lähellä...Crossfit treenit vaihdettu pelkkään hikijumppaan, koska lihastreenin jälkeen saattaa lihasturvotus näkyä seuraavana päivänä vaa'alla jopa +2 kg nousuna. Tähän ei ollut varaa, koska en ollut ihan siinä painossa, minkä olin ilmoittanuut silloin puolivuotta sitten.
Käytäntöhän on, että hoitaja soittaa viikkoa ennen toimenpidettä ja tarkistaa kaiken olevan kunnossa leikkausta varten (ainakin Turun alueella). Kaikki oli kunnossa, verikokeita ei tarvittu, kun veriryhmäkin oli tiedossa. Painosta sain "synninpäästön", hoitaja totesi naisilla painon kuitenkin heittelevän :D. BMI oli kuitenkin alle 28.

Käytiin läpi toimenpidettä ja yleisiä käytäntöön liittyviä asioita tuolle leikkauspäivälle.
Nyt leikkaus alkoi tuntumaan todelliselta.

Halusin kaikilla mahdollisilla keinoilla varmistaa leikkaukseen pääsyn.
Leikkausta edeltävät pari viikkoa vältin ostoskeskuksissa käymistä, julkisia kulkuneuvoja ja yleensäkin tapahtumia missä oli paljon ihmisiä. Parhaillaan riehuva flunssa/influenssa tartunta ei houkutellut. Toki olin influenssarokotteen ottanut heti ensimmäisten joukossa. Vierailuja myös rajoitettiin, jos vähänkään vieraista joku oli flunssainen tai vatsataudissa. Kuume on este leikkaukselle, mutta perusflunssa ei ole. Käsien pesuun ja käsidesiin kannattaa satsata.
Nyt vaan rentoa hengailua ja valmistautumista leikkaukseen nämä viimeiset päivät...