lauantai 23. huhtikuuta 2016

lomailua ja kuntoilua





Irtotto arjesta

Barcelona huhtikuussa alkaa jo olla meidän suomalaisten mielestä lämmin, paikalliset kulkevat toppatakeissa ja talvisaappaissa.
Viikon aikana kertyi askelmittariin päivittäin n 15km, toki kaikki ei ollut urheilusta kertyviä askelia. Tavallaan shoppailukin käy urheilusta :). Ensimmäistä kertaa elämässäni ostin bikinit mitkä maksoivat 2.50e! eikä niissä ollut paksuja henkseleitä, vaan ne pysyi paikallaan itsestään :). Yleensä olen joutunut ostamaan bikinit alusvaateliikkeestä, koska ei missään seppälässä tai Lindeksissä ole löytynyt sopivaa kokoa. Hintahan on aina ollut alusvaateliikkeissä,  kankaan määrään nähden älytön (oma mielipide).
Löysin myös napakan oloiset urheiluliivit, mutta kun en niitä liikkeessä kokeillut, osoittautuivat liian isoiksi :(. Harvinaista näin päin...
Näillä urheiluliiveillä kuitenkin kävin kokeilemassa ensikertaa lenkkeilyä, se ei tuntunut ollenkaan hyvältä, rintoihin sattui aikatavalla, ei hyvä...
No seuraavana aamuna uusi yritys, laitoin tukiliivit ja juoksu alkoi rullaamaan ihan eri tavalla. 8km lenkki meni yhdeksän viikon juoksutauon jälkeen odotetusti :).

Kotiinpaluun jälkeen olen kertaalleen käynyt kuntosalilla kunnon rääkissä, toki omaa vointia kuunnellen. Voi sitä hien määrää! Kyllä huomasi, ettei oo aikoihin tehnyt mitään. Mutta seuraavien päivien lihaskivut kertoivat, että homma oli mennyt perille :). Tarpeeksi tukevat liivit on oltava, ettei esim hypyistä johtuva tärinä aiheuta kipua.

Paluu töihin





Ennen töihin paluuta halusin käydä jo katsomassa sopivan kokoisia rintaliivejä. Tähän mennessä olin käyttänyt tukiliivejä yötä päivää. Neljän viikon jälkeen voi jo öisin olla ilman liivejä. Kokeilin tätä, mutta yö oli kovin rikkonainen. Heräsin joka kerta kun käänsin kylkeä, tuntui kipua ja aamulla kun nousin sängystä, tuntui kun rinnoissa tuntui paineentunnetta.
Kävin ensialkuun lähimmän ostoskeskuksen rintaliiviliikkeessä, hyvin pian huomasin, että ilman kaaritukea olevia liivejä ei löydy. Malleja ja herkullisia värejä kyllä löytyi, mutta kaikissa kaarituet. Rinnan alla olevat haavat ovat vielä kovin arat, leikkauksesta oli tässä vaiheessa kuusi viikkoa.
Olin toki hieman hukassa, mikä olisi tällä hetkellä se oma koko. Lindex myymälästä löysin paljon liivejä joissa ei ollut kaaritukia. Ystävällinen myyjäkin löytyi avustamaan oikean koon valinnassa. Olin niin tyytyväinen, kuppikoko tällä hetkellä C/B mallista riippuen.

Töihin paluu sujui helposti, aikaiset aamuherätykset vaan ei ole minun juttuni. Sairasloman aikana sitä tottui nukkumaan pitkään, eikä aamuisin ollut mihinkään kiire.
Aamutoimiin kuuluu leikkausarpien hoito Bepanthen Anti-scar voiteella, sama rituaali myös illalla.
Aluksi tuntui oudolta pitää muita liivejä, kun oli jo tottunut näihin tukiliiveihin. Vaikkakaan ei ollut kaaritukia, niin töissä ensimmäisinä päivinä liivit alkoivat painamaan rinnan alla olevia arpia ja muutenkin liivit tuntuivat ahdistavilta.
Kotiin päästyä piti hetki olla ilman liivejä, nyt pystyy jo pitämään liivejä ongelmitta.

Jälkitarkastus oli myös kuusi viikkoa leikkauksesta. Minä sekä plastiikkakirurgi itse olemme tyytyväisiä hänen kädenjälkeensä. Haavat ovat hyvin parantuneet, eipä niissä mitään erityistä kokoaikana ole ollutkaan. Ainoa pikku "murhe" on oikeassa kyljessä oleva arvenpää. Se on hieman koholla. Jos se ei kesän aikana tasoitu, se poistetaan paikallispuudutuksella.
Rinnat plastiikkakirurgin mielestä ovat vielä hieman laatikkomaiset, mikä kuuluu vielä asiaan. Omasta mielestäni rinnat on jo nyt täydelliset, toki arvet vielä ovat punaiset edelleen, muuta sekin kuuluu asiaan vielä. Molemmissa nänneissä on jo hieman tuntoa, mikä on positiivinen asia. Kaikillehan ei välttämättä palaa tunto nänneihin ollenkaan tai tunto jää heikommaksi kuin ennen leikkausta.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Neljä viikkoa kulunut leikkauksesta

Neljässä viikossa on kerennyt tapahtua monenlaista. Yllättävää on ollut kuitenkin, että kivut ovat jatkuneet näinkin pitkään.

Kolmannella viikolla olen jo pystynyt vähentämään kipulääkitystä. Näin neljännellä viikolla edelleen autossa istuminen töyssyisellä tiellä ei ole mikään nautinto. Vasemmassa kyljessä tuntuu hieman kireyttä käsiä ylös nostaessa. Rinnoissa tuntuu arkuutta, välillä sähköiskun tyyppistä kipuilua, kuuluu kuulema asiaan "hermot etsii toisiaan" sanotaan. Ensimmäisinä päivinä kumartuminen tuotti sen verran kipua, että jopa kenkien laitossa ja pukemisessa tarvitsi apua.

Toki muistettava, että jokainen kokee kivun eritavalla. Kaikki eivät tarvitse kipulääkitystä kuin ensimmäisinä päivinä ja saattavat autoakin ajaa jo seuraavana päivänä. Kaikki on niin yksilöllistä.

Ennen ompeleiden poistoa hiustenpesu ratkaistiin sillä, että kävin kampaamossa hiustenpesulla. Luksusta arkeen :D ja pääsin juttelemaan muidenkin kanssa. Kuinka ollakaan tämä parturi-kampaaja oli itsekin käynyt läpi saman toimenpiteen.

Facebookissa on ryhmä; Rintojen pienennysleikkaus-reductioplastia. Ryhmä on suljettu, mutta jos olet aiheesta kiinnostunut, niin voin suositella liittymään. Ryhmään kuuluu naisia, jotka haaveilevat leikkaukseen menosta, mutta eivät jostain syystä ole vielä asian kanssa edenneet siihen pisteeseen että olisivat vielä lääkärin arviossa käyneet.
On niitä jotka ovat jonossa leikkaukseen ja niitä jotka ovat jo toimenpiteessä olleet. Itse olen saanut neuvoja muilta ja koen ne itselleni tärkeäksi. Ryhmässä tulee hyvin ilmi kuinka erilaisia käytäntöjä on ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen eri kaupungeissa.
BMI rajat eivät myöskään ole samanlaiset kaikissa kaupungeissa.

Fiiliksiä

Heti leikkauksen jälkeenhän sitä oli suorastaan hurmiossa uusista rinnoista.
Eihän ne nyt kauniit olleet, kun oli mustelmaa, arpea, ompeleita ym.











Mutta se fiilis, kun ne "tönötti" pystyssä, eikä valunut pitkin vatsanahkaa :).
Ns "kynätestissä" ennen rintojen alla pysyi kokonainen penaali, eipä pysy enään :).
No tästä hurmiosta kun selvittiin, alkoi arki....

Monta kuukautta kun tätä toimenpidettä oli odottanut, tuli fiilis; että mitäs nyt??
Fiilikset oli suorastaan aika-ajoin latteat, mikään ei tuntunut miltään.
Sitä oli hieman hämillään fiiliksistään, mutta onneksi samoja tuntemuksia on muillakin saman toimenpiteen käyneillä.

Sitä tulee punnittua naisellisuuttaan, koska välillä tuntui että olen pelkkää uutta rintaa, kipua, haavoja, haavojen hoitoa, tukiliiviä. Mutta tässä kohtaa täytyy muistaa, että oon  terve, saanut pitää molemmat rinnat ja toipunut hyvin toimenpiteestä.
Aina asiat ei mene niin, että niihin pystyisi itse vaikuttamaan.

Liivit
Useammasta sairaalasta saa ensimmäiset tukiliivit mukaan, tässäkin on eri käytäntöjä.

Ensimmäinen ongelma ilmeni siinä, että jo seuraavana päivänä liivien käytöstä, liivit olivat likaiset.
Ihosta irtosi Betadinea ja haavoista oli tihuuttanut verta. Kotona oli yhdet urheiluliivit, mutta koin että ne eivät olleet hyvän tuntuiset.

Sairaalasta sain Lymed merkkiset tukiliivit mukaan, eli ei muutakuin etsimään, mistä saisi toiset samankaltaiset liivit.



Ongelmana oli myöskin se, että turvotuksen ja kropan mallin vuoksi rintojen alla oleva kangas meni rullalle, kun liivit oli hetken olleet päällä. Tämä aiheutti aikamoista kipua kylkien alueelle ja rintojen alla oleviin haavoihin, olo oli ajoittain jopa tuskastuttava.
Itse kokeilin liivin reunan teippaamista ihoon, ei toiminut pidemmän päälle.
Iho alkoi punoittamaan ja kirvelemään. Ainoa mikä tuntui toimivan, terveysside ihon ja liivin väliin. Ei hangannut ihoa ja iho pääsi parantumaan teipin hiertymistä.

Lymed mallissa on toinenkin pidempi malli.







Ainoa paikka mistä näitä liivejä saa Turun alueella, on Respecta Oy.
Sieltäkään liivejä ei saanut heti mukaan, vaan reilu viikko meni siihen, että ne liivit tulivat Tampereelta Turkuun. Ja niinkuin arvata saattaa, kun nämä liivit sitten pitkällisen odotuksen jälkeen saapuivat, oli ne väärän kokoiset...
Itse en ollut mukana näitä liivejä hakemassa, miehelläni oli sen verran "hitsannut kiinni", että oikean kokoiset liivit saapuivat postitse kotiin jo seuraavana päivänä...
Aika jännä tilanne, kun ensin kestää tulla reilu viikon ja nyt ne tulikin jo seuraavana päivänä....

Nyt siis kokeilemaan tätä pidempää mallia, tilanne aivan sama, kangas kääntyy taas rintojen alta rullalle. Paitsi silloin jos seisot, etkä kumartele.
No ei muutakuin terveyssiteet taas käyttöön :).

Olo kuitenkin oli aika tuskastuttava kun liivin reuna painoi niin kovin.
Tutkin asiaa ja moni suositteli
Isavela liivejä, liivit oli myös huomattavasti edullisemmatkin. Netin kautta tilaus ja liivit oli kotona neljän päivän kuluttua. Liivejä pystyy säätämään ympärysmitasta ja olkapäiltä hakasin. Liivit ovat miellyttävät päällä.





On siis hyvä olla useammat liivit, että niitä pystyy vaihtelemaan. Olen lukenut kokemuksia näistä liivimerkeistä ja pääsääntöisesti ne ovat olleet hyviä. Löytyy myös samankaltaisia kokemuksia kuin itsellä :). Kun turvotus laskee, liivit myös istuu paremmin, eikä tarvita omia virityksiä.

Nyt alkaa olemaan toipuminen ja haavojen paraneminen siinä vaiheessa, että voisi jo kokeilla muitakin liivejä. Suositushan on, että tukiliivejä tai tukevia urheiluliivejä pidetään yötä päivää ensimmäiset neljä viikkoa.

Toki moni jatkaa liivien käyttöä öisin vielä tämänkin jälkeen. Uskon itsekin jatkavan vielä jonkin aikaa.

Rinnat ovat sen verran arat kuitenkin vielä, että kaarituelliset liivit tuntuivat aika ikäviltä, pakko oli kuitenkin kokeilla.


Omasta mielestä näyttää hyvältä, mutta vielä ei ole muiden liivien aika. Tukiliivit ovat todellakin napakat ja ajavat asiansa, paitsi ulkonäöllään.

Olen sitä mieltä, että jos olet lähdössä esim ulos ja pukeudut muuhunkin kuin niihin virttyneisiin kotiverkkareihin, niin kyllä se pukeutuminen lähtee alusvaatteista.
Vaateliikkeissä olenkin jo käynyt hypistelemässä rintaliivejä, mutta "shoppailukunto" ei ole vielä ihan huipussaan :).

Haavanhoito





Olen ollut hyvin tyytyväinen leikkaushaavojen paranemiseen.
Ainoastaan pariin kohtaan, hyvin pienelle alueelle (rinnan alla ns risteyskohta), laitoin muutaman päivän ajan Betadinea ja Sorbactia haavan päälle.



Risteyskohdasta oli hyvin pientä eritystä. Rinnan alla on sulavat ompeleet, ainoastaan yhdestä kohdasta olen joutunut itse nyppäisemään ompeleen pois.
Kolmannen viikon jälkeen leikkauksesta aloin käyttämään haavoihin Bepanthen Anti-Scar arpigeeliä. Geeliä laitetaan aamuin illoin.
Alotin tämän geelin käytön, koska ihoni ärtyi teipeistä.
Geeliä ei saa käyttää rikkinäiselle iholle. Pallo osaa saa käyttää vasta neljännen viikon jälkeen. Toiset suosivat myös Bio-oil öljyä.
Öljyssä on voimakas tuoksu, jonka vuoksi ei sovi kaikille.
Kuivalle iholle olen laittanut ihan perusvoidetta.
Kun olen tällaiseen toimenpiteeseen päässyt, pyrin hoitamaan arvetkin mahdollisimman täydelliseksi.





Vertailukuvat ennen leikkausta ja tänään.


keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Leikkauspäivä

Vihdoinkin leikkauspäivä! Kyllä tätä on odotettu ja paljon on duunia tehty, että tähän on päästy.

Aamu sarastaa, sairaalassa tulee olla klo:7.15 paikalla ja tietty ravinnotta edellisestä illasta lähtien. Kävellessä sairaalaa kohti vatsa kurisee nälkäänsä, en tiedä miksi, ikinä muutenkaan tähän aikaan vielä syö aamupalaa.

Aika pian ilmottautumisen jälkeen tulee hoitaja hakemaan ja antaa "tyylikkäät" sairaalanvaatteet vaihdettavaksi. Pakko ottaa se pukuhuoneselfie, "mä ja avopaita", nyt kuvattuna vaan etupuolelta :D.
Pienen nesteen kera saan esilääkkeet, niistä tuli kyllä ihan letkeä fiilis.
Oleskeluhuoneessa istuskeli muitakin, jokainen odotti vuoroaan ensin  lääkärin haastatteluun ja sitten leikkaussaliin. Osa siirtyy osastoille ja osa potilaista niinkuin itsekin siirryn leikkaussalista päiväkirurgiseen yksikköön.

Hetken karman kylmä viima osuu kohdalleni, kuulen lääkäreiden ja hoitajien keskustelevan plastiikkakirurgin sairastuneen...eihän tää nyt voi olla totta!!
No näistä-itku-potku-raivareista (en oikeasti heittäytynyt lattialle) selvittyäni kuitenkin kuulen sijaisen saapuneen. Hoitaja vielä korostaa, että ko plastiikkakirurgi on erikoistunut rintojenpienennyksiin. Tekee niitä myös Terveystalossa ja Pulssissa Turussa.

Pian plastiikkakirurgi jo kääntelee rintojani eri suuntiin ja merkkailee tussilla omia merkintöjään. Rintakehä muistuttaa lähinnä kaksi vuotiaan näkemystä uudesta taajama-alueen liikennejärjestelyistä liikenneympyröineen.
Plastiikkakirurgi kysyy myös omaa mielipidettä, minkälaiset rinnat haluaisin?
Hieman nolona näytin rintaa nostaen, että tällaset mitkä oli joskus yläaste iässä. Hieman epäröin, että voiko nykyisistä rinnoista moisia rakentaa...

Plastiikkakirurgi kertoi vielä tulevasta toimenpiteestä ja riskeistä mitä voi leikkauksen jälkeen tulla. Itselleni tuli yllätyksenä, että jos nänni aluetta joudutaan paljon siirtämään ja verenkierto on huono, voi nännin alue mennä kuolioon/nekroosiin. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista.  Näitäkin toki sitten korjaillaan jälkikäteen. No ei tässä vaiheessa aleta leikkausta perumaan, vaan uskotaan että kaikki menee hyvin. Rintojen pienennys tullaan tekemään ns. ankkurimallilla.
Leikkaussalista en muista muutakuin anestesialääkärin haastattelun (henkilötiedot, allergiat, paino, onko aiemmin nukutettu jne). Uni tuli hyvin pian....

Heräämössä muistan höpötelleeni hoitajan kanssa Crossfitista ja valitelleeni nälkääni...ihme kun siirrettiin niin pian seurantaan tällanen nälkäkurki :D.
Varovasti kurkkasin myös peiton alle, mutta niin hyvin oli rintavarustus pakattu, ettei siitä saanut selvää operoitujen rintojen kokoa.




Hoitaja selitti hyvin tarkkaan haavojen hoito-ohjeet kotona, huomenna dreenien poisto, kuinka dreenit toimii jne. Koska ompeleet poistetaan, liivien käyttö ym. Liivit sain osastolta. Olin ostanut etukäteen urheiluliivit, mutta kovin hankala oli arvioida ennen toimenpidettä minkäkokoiset liivit hankkii.

Ennen kotiutusta myös leikannut plastiikkakirurgi kävi vielä tarkistamassa voinnin. Tällä välin mieheni oli varannut ajan dreenien poistoon omalta terveysasemalta huomiseksi. Ajanvaraus meillä päin ei ole tehty helpoksi....

Kipulääkityksestä johtuen vointi oli ihan siedettävä, kasvojen väri ei kyllä tosin erottunut valkoisesta seinästä. Kun kaikki tarpeelliset asiat oli kunnossa sain kotiutua. Edellytyksenä kotiutukselle on että joku täysi-ikäinen on seurana seuraavan yön. Automatka kotiin ei ollut mikään nautinto, pienikin tärinä tuntui rinnoissa kivuliaalta.

Kotona

Kotiin sain kipulääkkeeksi Ardinex kipulääkettä. Nyt ensimmäiseksi yöksi Oxynormia.
Miehestä oli korvaamaton apu. Pukeminen ja riisuminen dreenien kanssa olisi yksin hieman hankalaa. Kipu, lääkkeistä hieman tokkurainen olo ei ainakaan auttanut asiaa.
Heti alkuun piti muistuttaa itseään oikaisemaan selkänsä. Tuntuu, että vuosia olin kulkenut etukumarassa ja ryhti sen mukainen. Ensimmäinen ilta meni vähän sumussa ja yökin tuli nukuttua hieman huonosti.

Oxynormista johtuen, illalla oli hetken suorastaan hulvattoman hauskaa. Yö kuitenkin kyljellään nukkuvalle oli aikamoista tuskaa. Nyt piti opetella nukkumaan selällään ja dreenitkin häiritsi. Vessahätäkin keskeytti sekä omat, että miehen unet. Yksin ei uskaltanut lähteä seikkailemaan vessaan dreenien kanssa.



Käynti terveysasemalla

Kipulääkitystä kannattaa ottaa ennen dreenien poistoa. Toimenpiteenä aika ilkeän tuntuinen, tuo poisto. Itselläni vasemman puoleinen dreenin letku oli syvemmällä kuin oikean puoleinen. Hoitaja kertoo kuinka tulee hengitellä kun dreenit poistetaan. Oikea hengitystekniikka ehkä helpottaa kipua poiston yhteydessä.

Samalla sidoksia rinnoista kevennettiin. Ensimmäistä kertaa näin itsekin "uudet" rinnat.
Ei voi olla kuin tyytyväinen, ne oli juuri sellaiset kuin olin toivonut. Erittäin taitavaa osaamista plastiikkakirurgilta. Hoitajakin kehui rintoja.



Sitten oli se jännittävin osio, rintaliivit pitäisi saada puettua. Ne liivit näytti niin pieniltä, olin varma ettei ne ikinä tulisi sopimaan (75-79 C).

Mutta hoitajan avustuksella saatiin liivit puettua. Nyt oli hyvin napakka olo. Näin alkuvaiheessa, huppari vetoketjulla tai edestä napitettava paita on oiva vaihtoehto, helpottaa pukemista.
Viikko dreenien poistosta oli ompeleiden poisto areolan (nännipihan) alueelta. Itselläni siis tätä nännipihaa nostettiin 22cm.

Tilanne ennen/jälkeen, viikko toimenpiteestä:



Puolessatoista vuodessa ennen leikkausta painoa lähti 25kg, rinnanympärys pieneni 20cm, mutta rinnat vaan litistyi ja valui alaspäin :)

Kuvastaa hyvin tilannetta, mikä se oli ennen toimenpidettä. Rintojen alla on sulavat ompeleet. Haavat olivat hyvin menneet kiinni. Tämän jälkeen haavojen hoito kotona. Jos ongelmaa, kannattaa herkästi olla yhteydessä omalle terveysasemalle ja varata aika hoitajalle.




Puoli vuotta ennen leikkausta

Mistä tulee tämä puoli vuotta? Toimenpiteenä rintojen pienennysleikkaukset eivät ole kiireellisiä, joten joutaa odottelemaan :). Aika tuntuu ensi alkuun hyvin pitkältä, mutta yllättävän nopeasti aika kuitenkin meni. Se paino minkä olet ilmoittanut lääkärin tarkastuksessa täytyy pystyä pitämään...
Sehän toi itselleni aikamoista stressiä, koska kuulun niihin ihmisiin jotka lihovat pelkästä pizzan katsomisesta jo useamman kilon.

Puoli vuotta meni "kikkaillessa" ruokavalion ja treenien kanssa.
Uusia urheiluliivejä tuli hankittua, koska tuntui että ne menettivät napakkuutensa hyvin pian. Oma ongelmani oli myös nuo kaarituet, mitkä puski jokaisista liiveistä ulos. Ohessa kuva yksistä tuunatuista liiveistä (urheiluteippiä ja "jesaria") niillä saatiin taas toimivat liivit muutamaksi kerraksi eteenpäin.



Juoksulenkit alkoivat maistua kunnon kohoamisen ja painonpudotuksen myötä. Kipu rinnoissa juoksulenkin jälkeen oli hirvittävä. Huomasin jossain vaiheessa, että pidin arkena ja sunnuntaina mieluummin urheiluliivejä, kuin kevyitä pitsiliivejä...niitäkin toki löytyi.

Ennen painonpudotusta rintaliivien koko oli 95D, jossain vaiheessa olin siinä tilanteessa, että rinnat "holahti" liiveistä, koska rinnanympärys oli jo liian reilu. Päätin mennä ihan alusvaateliikkeeseen ja kerroin ongelmastani. Ystävällinen myyjä mittasi ympärysmitan ja auttoi valitsemaan hyvin istuvat liivit. Liivimalllista riippuen kokoerot oli huomattavia. Olin pyörtyä kun liivit mihin päädyin, oli kokoa 75H! No, kuulema kun ympärysmitta pienenee, niin kuppikoko kasvaa...
Olin pitkään haaveillut hyvin istuvasta paitapuserosta, mutta aina napitus jää irvistämään rintojen välistä...no ehkä jonain päivänä sopiva löytyy :).

Pari viikkoa ennen leikkausta...

Nyt ollaan lähellä...Crossfit treenit vaihdettu pelkkään hikijumppaan, koska lihastreenin jälkeen saattaa lihasturvotus näkyä seuraavana päivänä vaa'alla jopa +2 kg nousuna. Tähän ei ollut varaa, koska en ollut ihan siinä painossa, minkä olin ilmoittanuut silloin puolivuotta sitten.
Käytäntöhän on, että hoitaja soittaa viikkoa ennen toimenpidettä ja tarkistaa kaiken olevan kunnossa leikkausta varten (ainakin Turun alueella). Kaikki oli kunnossa, verikokeita ei tarvittu, kun veriryhmäkin oli tiedossa. Painosta sain "synninpäästön", hoitaja totesi naisilla painon kuitenkin heittelevän :D. BMI oli kuitenkin alle 28.

Käytiin läpi toimenpidettä ja yleisiä käytäntöön liittyviä asioita tuolle leikkauspäivälle.
Nyt leikkaus alkoi tuntumaan todelliselta.

Halusin kaikilla mahdollisilla keinoilla varmistaa leikkaukseen pääsyn.
Leikkausta edeltävät pari viikkoa vältin ostoskeskuksissa käymistä, julkisia kulkuneuvoja ja yleensäkin tapahtumia missä oli paljon ihmisiä. Parhaillaan riehuva flunssa/influenssa tartunta ei houkutellut. Toki olin influenssarokotteen ottanut heti ensimmäisten joukossa. Vierailuja myös rajoitettiin, jos vähänkään vieraista joku oli flunssainen tai vatsataudissa. Kuume on este leikkaukselle, mutta perusflunssa ei ole. Käsien pesuun ja käsidesiin kannattaa satsata.
Nyt vaan rentoa hengailua ja valmistautumista leikkaukseen nämä viimeiset päivät...

perjantai 12. helmikuuta 2016

Alkutilanne 2014

Aloitin tämän projektin kesällä 2014, rintojen pienennysleikkaus tulossa 17.2.2016.
Olen 46v ja olen kärsinyt vuosia liian isoista rinnoista, päänsärystä, urheillessa kivusta. Matka on vaatinut hikeä, verta ja kyyneleitä, mutta nyt on vihdoin valoa tunnelin päässä. Tukemassa ovat olleet läheiset, ystävät sekä mukana taistelijat ja oma koutsi/pt.

Haluan jakaa kokemukseni kaikkien saman ongelman kanssa kärsivien kanssa.
Syy blogin tekemiseen on, ettei aiheesta ole riittävästi tuoretta tietoa.

Jos teillä on jotakin mitä haluaisitte aiheesta kuulla, niin laittakaa vaan infoa tulemaan.

Olen kokeillut useita eri keinoja saavuttaakseni leikkauksen vaatiman BMI rajan joka on 30. Vihdoin vuonna 2014 kesällä löysin sen minulle oikean keinon, helppoa se ei silti ole ollut.

Mistä lähdettiin liikkeelle...?

Olin jo pitkään itsekin googletellut tietoa rintojen pienennysleikkauksista. Miettinyt mahdollisuuksia päästä kunnalliselle puolelle. Yksityisellä hinnat ovat huikeita, toki useassa paikassa on mahdollisuus rahoitukseen..
Käytyäni omalla terveysasemalla juttelemassa oman lääkärini kanssa, oli hän sitä mieltä että kriteerit kohdallani tulisivat täyttymään. Mahdollisuudet kunnalliselle puolelle olisivat olemassa terveydellisistä syistä, joita olivat rintojen paino, koko, jatkuvat päänsäryt ja painumat hartioissa.

No kutsu plastiikkakirurgin arvioon tuli aika pian. Ja aika pian itse tapaaminenkin oli ohi, minulla oli ylipainoa sen verran, ettei tätä plastiikkakirurgia kiinnostanut sen enempää kanssani keskustella!
Totesi vain, ettei leikata ja meillä pitää puoli vuotta pysyäkin siinä painossa, kun hyväksynnän leikkaukseen on saanut...niin hän poistui verkkosukkahousuissaan ja korkkareissaan.
Olin  niin pettynyt/raivona, olin niin odottanut hyväksymistä, fiilis oli kuin olisi märästä rätistä saanut kasvoille!

Muutama kuukausi meni hälläväliä meiningillä, kunnes vaaka näytti sellasia lukemia, että jos joskus aion siihen leikkaukseen päästä, on jokin ryhtiliike tehtävä.

Syksystä kevääseen treenasin crossfittiä n kolme kertaa viikossa, ruokavalioremontin myötä sain kiloja karistettua n-20kg. Senttejä lähti paljon, mutta rinnat ei pienentynyt mihinkään. Rinnanympärys mitta kylläkin pieneni. Treenatessa täysillä, hyvin tutuksi tuli kipu rinnoissa ja hartioissa.
Ne lukuisat urheiluliivit, joista se pirun kaarituki tunki melkein keuhkoihin. Ihan sama kuinka laadukkaat urheiluliivit ostit, niin hetken päästä tuntui että napakkuus oli kadonnut ja taas se pirun kaarituki tunki kesken leuanvedon keuhkoon, yrittäen tappaa mut.



Tässä kohtaan varasin ajan työterveyslääkärille, mukana kirjanpito kuinka paljon painoa olin saanut pois ja paljonko senttejä oli karissut...Työterveyslääkäri oli todella kannustava ja ylpeä suorituksestani ja teki lähetteen plastiikkakirurgin arvioon.

Ja turpaan tuli jälleen, liikakiloja +3kg!!!!
Lähete tuli siis bumerangina takaisin, saatesanoilla: "tulee jatkaa laihduttamista".
Eli ei ollut mitään merkitystä minkä verran senttejä oli lähtenyt. Tässä kohtaan ollaan aivan ehdottomia, että se BMI on oltava enintään 30!

Tästä suivaannuin niin paljon, että apinanraivolla  laihdutin muutaman kilon allekin tuon BMI-rajan.
Sitten taas uudelleen työterveyslääkärin pakeille, nyt oltiin hyvissä lukemissa ja taas lähti lähete entiseen jo tutuksi tulleeseen osoitteeseen.

Kauaa ei mennyt kun tuli kutsu plastiikkakirurgin arvioon. Se vaan sattui sopivasti viikko sen jälkeen kun oltiin palattu lomareissulta Kreikasta. Lomakiloja olikin kertynyt +5kg!! Pieni paniikki, viikko aikaa karistaa viisi kiloa...Ensimmäistä kertaa elämässäni sorruin "kaalisoppadieettiin".
Saunoin ja söin kaalisoppaa viikon verran ja sain kilot karistettua. En kyllä tätä suosittele kenellekään, mutta nyt oli hätä ja tähän keinoon oli turvauduttava.

Sitten koitti se päivä, hyvillä fiiliksillä menin vastaanotolle. Plastiikkakirurgi oli todella mukavan oloinen ja kehui myös saavutustani. Vihdoinkin näytettiin vihreää valoa, pääsen toimenpiteeseen.
Ainoa mikä harmittaa vastaanotossa, nyt ei edes punnittu :) !

Leikkauspäätöksen jälkeen alkoi puolen vuoden duuni, että saa painoa pysymään aisoissa jne...siitä lisää ensi kerralla...