Irtotto arjesta
Barcelona huhtikuussa alkaa jo olla meidän suomalaisten mielestä lämmin, paikalliset kulkevat toppatakeissa ja talvisaappaissa.
Viikon aikana kertyi askelmittariin päivittäin n 15km, toki kaikki ei ollut urheilusta kertyviä askelia. Tavallaan shoppailukin käy urheilusta :). Ensimmäistä kertaa elämässäni ostin bikinit mitkä maksoivat 2.50e! eikä niissä ollut paksuja henkseleitä, vaan ne pysyi paikallaan itsestään :). Yleensä olen joutunut ostamaan bikinit alusvaateliikkeestä, koska ei missään seppälässä tai Lindeksissä ole löytynyt sopivaa kokoa. Hintahan on aina ollut alusvaateliikkeissä, kankaan määrään nähden älytön (oma mielipide).
Löysin myös napakan oloiset urheiluliivit, mutta kun en niitä liikkeessä kokeillut, osoittautuivat liian isoiksi :(. Harvinaista näin päin...
Näillä urheiluliiveillä kuitenkin kävin kokeilemassa ensikertaa lenkkeilyä, se ei tuntunut ollenkaan hyvältä, rintoihin sattui aikatavalla, ei hyvä...
No seuraavana aamuna uusi yritys, laitoin tukiliivit ja juoksu alkoi rullaamaan ihan eri tavalla. 8km lenkki meni yhdeksän viikon juoksutauon jälkeen odotetusti :).
Kotiinpaluun jälkeen olen kertaalleen käynyt kuntosalilla kunnon rääkissä, toki omaa vointia kuunnellen. Voi sitä hien määrää! Kyllä huomasi, ettei oo aikoihin tehnyt mitään. Mutta seuraavien päivien lihaskivut kertoivat, että homma oli mennyt perille :). Tarpeeksi tukevat liivit on oltava, ettei esim hypyistä johtuva tärinä aiheuta kipua.
Hyvältä näyttää bikinikuvat :). Toivottavasti on sujunut hyvin ja olet tyytyväinen pienuuteen.
VastaaPoistaMinun pienennysleikkauksesta on jo kuukausi. Koska en kuulu hyväonniseen hannuhanhi -porukkaan, niin kokonaisuutena ei ole mennyt ihan putkeen. Hematoomaa yritti leikkauksen jälkeen, mutta ei kuitenkaan tarvinnut palata uusintaleikkaukseen. Positiivista on, että haavat paranivat todella hyvin (varmaan sen ansiosta, että pitkällään oleminen liivit avoinna on tuntunut parhaimmalta) ja erittäin siisti leikkausjälki ja ompeleet. Tikkejä ei ole vielä yhtään tullut pintaan (vain itsesulavia ompeleita). Ja ompeleet ovat jonkinlaisella piilotekniikalla tehdyt, joten yhtään tikkiä ei näkynyt ihon päällä. Aivan tosi taitava kirurgi. Mutta se mikä on ikävintä, on kipu etenkin toisessa rinnassa. Sain lääkkeet hermosärkyyn. En tiedä, onko se hermosärkyä vai tulehdusta. Antibiootit ovat nyt taas todella tiukassa, koska vastikään oli uutisia, että lääkärit määräävät liian helposti niitä. Kuukausi on mennyt aikalailla neljän seinän sisällä, koska rasitus pahentaa kipua ja nousee kuume. Kylmäkallella jäähdyttelyä olen tehnyt viime päivinä ja se on auttanut myös viime päivinä olleeseen tihkuntaan. Joo, tällaisen ajan jälkeen leikkauksesta rinnan alaosassa on yritellyt hematoomaa. Niin kuin jo tuossa aiemmin laitoin, ihon ulkopuolelle ei vuoda mitään vaan sisäisesti. Rinnoista tuli samankokoiset, mutta isommat kuin toivoin kirurgilta. Huomasin kyllä, että ei hän kuunnellut minun toivomusta. Sanoi, että kun painopiste muuttuu leikkauksen myötä, niin ne eivät rasita samalla tavalla kuin aiemmat tissit. Ostin eilen kaarituettomat liivit kokoa 85D :(. Tosin ympärys mulla on ollut 80 ja en ole pulskistunut saikun aikana, joten voi olla vielä vähän pienenemistä. Ja turvostusta on vielä jäljellä.
Näin leikkaksen jälkeen ymmärtää, kuinka suuri operaatio tämä on. Vaikka kuinka lukisi ennen leikkausta kaiken mahdollisen, mitä netissä on tarjolla, ei sitä vain ymmärrä. Kirurgi kertoi aamulla ennen leikkausta, että viiltoa on noin yksi metri. Olin ajatellut jo ennakkoon, että viiltoa vedetään paljon. Kun haavaa on noin pitkästi, on riskitekijöitä, jotka kannattaa ottaa vakavasti, kun päättää tähän rumbaan lähdöstä. Ensimmäiset kolme viikkoa mies oli kuivatusapuna suihkun jälkeen. En voinut kumartua ollenkaan, koska kipu oli sitä luokkaa. Toissapäivänä leikkaavan kirurgin vastaanotolla hän kertoi, että jos rintarauhaskudosta poistetaan rasvan sijaan, on paraneminen työläämpää. Lopulliseen kudosten paranemiseen menee jopa pari vuotta. Syön edelleen Buranaa ja lisäksi lääkettä hermosärkyyn. Sairasloma jatkuu kesäkuun loppuun saakka. Niinpä paranemista odotellen ja nimenomaan normaaliarkeen palaamista.
Kerroit Jaana todenmukaisesti tuntemuksista leikkauksen jälkeisestä ajasta. Allekirjoitan sen. Muutama päivä leikkauksesta tuli jonkinlainen paniikki, että paranenko tästä ja milloin. Rinnat olivat aivan karmean näköiset. Mieli ei ole ollut kovin korkealla. Keskustelupalstoilla pääosin hehkutellaan tyytyväisyyttä uusiin rintoihin, mutta jotenkin en vain jaksa uskoa, että se vastaa sitä todellisuutta, mitä pyörii omassa päässä. Palstalaisten hehkuttelu paranemisen nopeudesta on tuonut epävarmuuden siitä, että onko oma paraneminen vielä normaalia vai miten kuuluisi mennä. Toisaalta ohjeissa sanotaan, että aikaa täytyy antaa paranemiseen. Mutta kun kuukausi kului ja edelleen tässä pisteessä, niin lähdin onneksi jo lopulta liikkeelle kysymysten kera. Monta kertaa viikkojen aikana on käynyt mielessä, että onneksi ei ole pieniä lapsia. On saanut keskittyä vain itseensä ja vielä miehen täyden huomion olen saanut :).
Kiitos kaikista noista hyvistä vinkeistä, jotka blogisi on tarjonnut :). Betadineä laitoin yhden kerran, kun tuntui kuumotusta pienessä kohtaa haavaa.