Olen 46v ja olen kärsinyt vuosia liian isoista rinnoista, päänsärystä, urheillessa kivusta. Matka on vaatinut hikeä, verta ja kyyneleitä, mutta nyt on vihdoin valoa tunnelin päässä. Tukemassa ovat olleet läheiset, ystävät sekä mukana taistelijat ja oma koutsi/pt.
Haluan jakaa kokemukseni kaikkien saman ongelman kanssa kärsivien kanssa.
Syy blogin tekemiseen on, ettei aiheesta ole riittävästi tuoretta tietoa.
Jos teillä on jotakin mitä haluaisitte aiheesta kuulla, niin laittakaa vaan infoa tulemaan.
Olen kokeillut useita eri keinoja saavuttaakseni leikkauksen vaatiman BMI rajan joka on 30. Vihdoin vuonna 2014 kesällä löysin sen minulle oikean keinon, helppoa se ei silti ole ollut.
Mistä lähdettiin liikkeelle...?
Olin jo pitkään itsekin googletellut tietoa rintojen pienennysleikkauksista. Miettinyt mahdollisuuksia päästä kunnalliselle puolelle. Yksityisellä hinnat ovat huikeita, toki useassa paikassa on mahdollisuus rahoitukseen..
Käytyäni omalla terveysasemalla juttelemassa oman lääkärini kanssa, oli hän sitä mieltä että kriteerit kohdallani tulisivat täyttymään. Mahdollisuudet kunnalliselle puolelle olisivat olemassa terveydellisistä syistä, joita olivat rintojen paino, koko, jatkuvat päänsäryt ja painumat hartioissa.
No kutsu plastiikkakirurgin arvioon tuli aika pian. Ja aika pian itse tapaaminenkin oli ohi, minulla oli ylipainoa sen verran, ettei tätä plastiikkakirurgia kiinnostanut sen enempää kanssani keskustella!
Totesi vain, ettei leikata ja meillä pitää puoli vuotta pysyäkin siinä painossa, kun hyväksynnän leikkaukseen on saanut...niin hän poistui verkkosukkahousuissaan ja korkkareissaan.
Olin niin pettynyt/raivona, olin niin odottanut hyväksymistä, fiilis oli kuin olisi märästä rätistä saanut kasvoille!
Muutama kuukausi meni hälläväliä meiningillä, kunnes vaaka näytti sellasia lukemia, että jos joskus aion siihen leikkaukseen päästä, on jokin ryhtiliike tehtävä.
Syksystä kevääseen treenasin crossfittiä n kolme kertaa viikossa, ruokavalioremontin myötä sain kiloja karistettua n-20kg. Senttejä lähti paljon, mutta rinnat ei pienentynyt mihinkään. Rinnanympärys mitta kylläkin pieneni. Treenatessa täysillä, hyvin tutuksi tuli kipu rinnoissa ja hartioissa.
Ne lukuisat urheiluliivit, joista se pirun kaarituki tunki melkein keuhkoihin. Ihan sama kuinka laadukkaat urheiluliivit ostit, niin hetken päästä tuntui että napakkuus oli kadonnut ja taas se pirun kaarituki tunki kesken leuanvedon keuhkoon, yrittäen tappaa mut.
Tässä kohtaan varasin ajan työterveyslääkärille, mukana kirjanpito kuinka paljon painoa olin saanut pois ja paljonko senttejä oli karissut...Työterveyslääkäri oli todella kannustava ja ylpeä suorituksestani ja teki lähetteen plastiikkakirurgin arvioon.
Ja turpaan tuli jälleen, liikakiloja +3kg!!!!
Lähete tuli siis bumerangina takaisin, saatesanoilla: "tulee jatkaa laihduttamista".
Eli ei ollut mitään merkitystä minkä verran senttejä oli lähtenyt. Tässä kohtaan ollaan aivan ehdottomia, että se BMI on oltava enintään 30!
Tästä suivaannuin niin paljon, että apinanraivolla laihdutin muutaman kilon allekin tuon BMI-rajan.
Sitten taas uudelleen työterveyslääkärin pakeille, nyt oltiin hyvissä lukemissa ja taas lähti lähete entiseen jo tutuksi tulleeseen osoitteeseen.
Kauaa ei mennyt kun tuli kutsu plastiikkakirurgin arvioon. Se vaan sattui sopivasti viikko sen jälkeen kun oltiin palattu lomareissulta Kreikasta. Lomakiloja olikin kertynyt +5kg!! Pieni paniikki, viikko aikaa karistaa viisi kiloa...Ensimmäistä kertaa elämässäni sorruin "kaalisoppadieettiin".
Saunoin ja söin kaalisoppaa viikon verran ja sain kilot karistettua. En kyllä tätä suosittele kenellekään, mutta nyt oli hätä ja tähän keinoon oli turvauduttava.
Sitten koitti se päivä, hyvillä fiiliksillä menin vastaanotolle. Plastiikkakirurgi oli todella mukavan oloinen ja kehui myös saavutustani. Vihdoinkin näytettiin vihreää valoa, pääsen toimenpiteeseen.
Ainoa mikä harmittaa vastaanotossa, nyt ei edes punnittu :) !
Leikkauspäätöksen jälkeen alkoi puolen vuoden duuni, että saa painoa pysymään aisoissa jne...siitä lisää ensi kerralla...
